Veikkausliiga etusivu

Legenda muistelee: Turpeista tupla lämmittää edelleen

Suomen jalkapalloilun korkeimmalla sarjatasolla 16 kautta pelannut Aarno Turpeinen muistelee edelleen lämmöllä kauden 2003 päätteeksi voitettua tuplamestaruutta.

Aarno Turpeinen ammensi jalkapallo-oppinsa Oulussa sellaisten kavereiden kuten Mika Nurmela, Ville Nylund ja Antti Niemi kanssa ja voitti niiden oppien avulla kotimaisilla pelikentillä kaiken mahdollisen. Suureksi paisuneeseen palkintosäkkiin tuli kolme mestaruutta, kaksi hopeaa, pronssi ja kolme Suomen cupin voittoa sekä saman verran Liigacupin pyttyjä sekä mainetta ja kunniaa Mestarien liigasta.

Turpeinen syntyi Oulussa, jossa ammensi myös jalkapallo-opintojen alkeet.

- Pelikentille mentiin kavereitten mukana kuten varmasti moni muukin jalkapalloilija. Sitten se alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän ja totiseksi se meni lukioaikoina, kun olin urheilulukiossa sellaisten kavereiden kuten Antti Niemi, Ville Nylund ja Mika Nurmela kanssa pari kertaa päivässä treeneissä. Se oli antoisaa aikaa ja antoi viimeisen sykäyksen sille, että jalkapallosta tuli ammatti, Turpeinen muistelee.

Pohjoisen poika huomasi eräänä päivänä 90-luvun puolivälissä muuttaneensa Helsinkiin, jolla pelireissulla mies on edelleen.

- HJK:ssa sattui joku loukkaantuminen ja Lyytikäinen soitti, että haluaisinko tulla näytille. Ajattelin, että ei minulla ole mitään hävittävää ja lähdin reissuun. Sitä päätöstä ei sitten tarvinnut katua ja sillä reissullahan minä olen edelleen, Helsingissä optikkona työskentelevä Aarno naurahtaa.

HJK:ssa Turpeinen viihtyi kymmenen kautta, joina hän voitti kotimaisilla kentillä kaiken mahdollisen ja teki suomalaista jalkapallohistoriaa eurokentillä.

- Mestaruuksista ensimmäinen on tietysti aina ensimmäinen, mutta tupla on ikimuistoisin, koska siinä on vain sitä jotain ekstraa, jonka vain harvat saavuttaa. Toki jokainen voitto, liigan tai cupin on ollut mahtava kokemus. Sitä vartenhan sitä pelattiin, että päästiin niitä voittoja kavereiden kanssa juhlistamaan, Turpeinen naurahtaa.

Yksittäisistä peliuran hetkistä selviytyminen Mestarien liigan lohkovaiheeseen oli ikimuistoisin.

- Se mitä kahdessa pelissä Metziä vastaan tapahtui on jäänyt kyllä suurimmaksi jalkapallohetkeksi urallani. Ne olivat mahtavat taistelupelit, vaikka tulinkin syyttä ajettua ulos toisessa kohtaamisessa. Taiston tauottua se tunne oli mahtava, kun pääsimme Mestarien liigan lohkovaiheeseen.

Turpeinen joutui viimein lopettamaan menestyksekkään jalkapalloilijan uransa kauteen 2004.

- Viimeisellä kaudella joutui taistelemaan koko ajan valtavia kipuja vastaan ja sitä koetti vain selvitä treeneissä aina seuraavaan peliin. Sitten pelit oli vain pakko lopettaa ja lonkka meni isoon remonttiin. Siellä oli pari irtopalaa ja kaikki rusto kulunut pois. Sinne jouduttiin asentamaan pinnoiteproteesi ja meni monta vuotta ennen kuin pystyin edes käymään kunnon kävelyllä. Nykyään kipuja ei enää esiinny ja olen harrastanut jalan ehdoilla muun muassa pyöräilyä ja hiihtoa. Jalkapalloa en ole lopettamisen jälkeen enää pelannut.

Jalkapalloa sen sijaan Turpeinen seuraa edelleen ja HJK on erityisen lähellä sydäntä.

- Aikaa seurata jalkapalloa on lopulta aika vähän, mutta pyrin aina silloin tällöin paikan päälle ja telkkarista tulee katsottua matsit, etenkin jos HJK pelaa.

Turpeinen on huomannut nykyfutiksen muuttuvan koko ajan ja kotoisen liigankin ilme on muuttunut vuosien saatossa melkoisesti.

- Kun aloitin, niin Suomessa alle 10 pelaajaa pelasi ulkomailla ja ikärakenne joukkueissa oli 25-30 välissä. Nykyään lähes kaikki pelaajat ovat 20-25-vuotiaita. Hirveästi on liiga nuorentunut. Silloin sen hetken parhaat pelasivat suurelta osin kotimaassa, kun nyt käytännössä kaikki maajoukkuemiehet pelaavat ulkomailla.

- Jalkapallo on kehittynyt Suomessa, mutta on se kehittynyt maailmallakin. Joka paikassa mennään kokonaisvaltaisempaan jalkapalloon, jossa kaikki tekee kaikkea. Minun nuoruudessani hyökkääjät eivät paljoa puolustamiseen osallistuneet ja nykyään pakit nousee joka joukkueessa. Peli nopeutuu nopeutumistaan, mutta sama kehitys on menossa lähes kaikissa urheilulajeissa.

Turpeinen uskoo, että Veikkausliigalla on positiivinen tulevaisuus, vaikka nuoria lupauksia viedäänkin yhä nuorempana Suomesta ulkomaille.

- Suurimmat nimet menee aina nopeasti ulkomaille, mutta samalla saadaan nimekkäitä paluumuuttajia takaisin. Pelaajien myynnin myötä saadaan tietysti myös rahaa ja sitä kautta mahdollisuudet nostaa palkkioita Suomessa, jotta jokaisella nuorella ei ole niin kova kiire maailmalle. Ei se pelaajienkaan kehityksen kannalta ole hyväksi rynnätä ensimmäisen vaihtoehdon perään maailmalle ja sitten kuluttaa siellä pari vuotta penkkiä, Turpeinen arvioi.

Turpeisella on myös kehitysehdotus Veikkausliigalle.

- 14 joukkueen sarja on hieman liian suuri. 10 tai 12 joukkueen sarja on minusta parempi, jotta liigan taso pysyisi korkeana. Toisaalta on hyvä, että liigajalkapalloa saadaan mahdollisimman laajalle alueelle Suomessa ja siinä mielessä ehkä 12 joukkueen sarja olisi järkevin vaihtoehto, Aarno pohtii.