9.7.2013 11.32.00
Nainen kentän laidalta: Rakkaalla on monta nimeä
Nainen kentän laidalta valottaa tuoreessa kirjoituksessaan erään ajankohtaisen lempinimen taustaa.
Oletteko koskaan miettineet, mistä lempinimet tulevat? Nimillä saattaa olla takana hauska tarina tai ne ovat vain tarkoituksella nokkelasti keksittyjä. Joskus lempinimet syntyvät tarpeeseen, joskus ihan muuten vaan. Muistelen aikaa, jolloin samassa joukkueessa pelasi neljä Hannaa ja kaksi Annaa. Lempinimiä vaan kehiin, niin sekaannuksilta vältyttiin.
Lempinimet muodostetaan yleisesti joko etunimestä tai sukunimestä tai jonkun muun sattuman kautta. Joukkuekaverini Elisa asui Lohjalla, mikä oli meidän espoolaislähiökasvattien mielestä täyttä landea. Kun Elisa hyppäsi Turun junaan Karjaan seisakkeelta, muotoutui landesta näppärästä nimi Lanu. Sitä nimeä hän onkin totellut toistakymmentä vuotta.
Henkilöiden lisäksi niin rakkaita ovat joukkueet ja faniryhmät, että niilläkin on usein lempinimet. Joskus aikaisemminkin olen maininnut kirjoituksissani RoPS:n kannattajaryhmän Porotokan. Se on mielestäni oivallinen nimi. Leijonat on varmaan tunnetuin maajoukkueen lempinimi Suomessa. Naisten maajoukkue saman lajin puolella on tietysti Naarasleijonat. Sitten löytyy Susijengi, Huuhkajat, Pikkuhuuhkajat ja hmm… Helmarit. Nimi, joka ei ehkä ihan heti aukea ja kerro, mistä on kysymys.
Näin naisten EM-kisojen kynnyksellä on aika kertoa tarina. Olin neljä vuotta sitten naisten maajoukkueen tiedottajana, kun edessä oli EM-kotikisat. Huuhkajien nimen tarinanhan kaikki tuntevat: Belgia-peli, Bubi-huuhkaja ja Suomen 2–0-voitto. Koska miesten A-maajoukkueelle oli syntynyt sattumusten kautta hieno nimi ja alle 21-vuotiaat olivat luontevasti Pikkuhuuhkajat, piti naisten maajoukkueellakin olla omansa. Huuhkattaret, Naaraspöllöt ja mitä niitä nyt silloin pyöriteltiin. Toimittajat kyselivät kesän aikana monilta pelaajilta, mikä olisi hyvä lempinimi joukkueelle, mutta mikään ei vaan tuntunut luontevalta. Ei nimeä voi väkisin vääntää, vaan se syntyy, jos on syntyäkseen, sanottiin.
EM-kisojen aikaan maajoukkuepelaajat Eveliina Sarapää ja Satu Kunnas olivat vieraana YLE:n Aamu-tv:ssä. Tuossa lähetyksessä heiltäkin kysyttiin, mikä olisi sopiva nimi joukkueelle. Hekään eivät keksineet joukkueelle nimeä, mutta heittivät, että itselleen sopisi nimi Vanhat haahkat. Onneksi joukkue oli täynnä nuoria pelaajia, joten tuo nimi ei istunut maajoukkueelle. YLE kuitenkin pyysi yleisöltä nimiehdotuksia.
Olimme joukkueen kanssa matkalla puolivälieräotteluun Turkuun, kun YLE:ltä kerrottiin heille tulleista ehdotuksista. Niitä oli monenlaisia, joista Helmipöllöt kuulosti ehkä sopivimmalta. Se ei kuitenkaan sellaisenaan istunut pelaajien suuhun ja sille hieman naureskeltiin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nimestä vääntyi Helmarit, jota käytettiin ensin vitsinä joukkueen sisällä. Kuten usein hyville nimille käy, levisi se nopeasti laajempaankin käyttöön. Nykyään Helmarit liihottavat nimikartalla vähintään yhtä lennokkaasti kuin Huuhkajat.
Onnea ja menestystä Helmareille keskiviikkona 10. heinäkuuta käynnistyviin EM-kisoihin!
Hanna VehviläinenKirjoittaja on laajasti urheilusta kiinnostunut toimittaja ja liikuntatieteiden maisteri, joka tykkää lempinimistä.Lue myös Hannan edelliset Vieraskynät:
201227.04.
Kevät, jalkapallo ja minä
07.05. Vippaa lippu
24.05. Menestyksen hinta
12.06. Sydän sanoissa
21.06. Kuuma, kuumempi, kuumis
13.07. Lukemattomia tarinoita
24.08. Oikeaa etsimässä28.09.
Kymmenen kiitosta Kuninkaalle 13.12.
Kirje pukille 201316.05.
Juoksevaa otteluseurantaa 07.06.
Huolto pelaa