"Upi" Ylönen saavutti suurimmat menestyksensä Hakassa.
11.3.2013 23:02:00

Harri Ylönen – menestyksen takuumies

Harri Ylönen joko tietää salaisen reseptin miten jalkapallossa menestytään tai sitten hän on vain ollut uravalinnoissaan erittäin onnekas. Ylönen voitti Hakassa yhdeksän vuoden aikana kuusi mitalia, kaksi Suomen Cupia ja kultamitali tuli myös Liigacupista.

Norjassa ”Upi” oli menestyvässä joukkueessa ja sieltäkin tuli tuliaisina pari mitalia. Saksassa savolaispeluri nosti pikkukaupungin joukkueen Sportfreunde Siegenin kakkosbundesliigaan. Aloitetaan kuitenkin alusta ja palataan Ylösen uran alkuvuosiin Kuopioon.

- KuPS:n junioreissa tahkottiin tavoitteena nousta joku päivä edustusjoukkueeseen. Viimein se päivä koitti ja muistan kirkkaasti ensimmäisen liigapelin Rovaniemellä. Muistan myös ensimmäisen liigamaalini ja sekin tuli RoPSia vastaan – kulmasta ja päällä.

- KuPSia valmensi siellä aloitellessani Martti ”Mörkö” Räsänen ja kun sen koulun ja mankelin kävi läpi, niin ei tullut mitään shokkia liigakentillä – eikä myöhemminkään. Hieno koulu, jossa sai koko ajan pistää parastaan ja se koulu opetti sekä kehitti paljon. Ekana vuonna KuPS:ssa tuli mukavasti pelejä ja seuraavalla kaudella olinkin jo joukkueen maalitykki kuudella osumalla. Se tietysti kertoo sarjasijoituksestamme, kun maalikuninkuuden voittaa kuudella maalilla, mutta se oli puolustajana ja keskikenttämiehenä pelanneelle pojalle hyvä saldo.

KuPS:sta Ylösen ura vei hänet seuraavaksi Valkeakoskelle ja sen kautta maailmalle. Saitko pelaajaurallasi kaiken mitä toivoit?

- Kyllä ja moneen kertaan ylikin. Olen pienestä kylästä Kuopion pohjoispuolelta ja ilman vanhempien suurta panosta sinne se ura olisi jäänyt. Villeimmissäkään unelmissa en osannut unelmoida, mihin jalkapallo minut johtaa. Matkan varrelta on paljon hienoja muistoja, paljon hyviä pelikavereita. Saatuja ystävyyssuhteita ei voi millään korvata, edes mestaruuspytyt eivät ole niin tärkeitä kuin ystävyyssuhteet jotka säilyvät koko elämän. Silläkin saralla saavutin enemmän kuin osasin odottaa. Menestyskin maistuu paremmalta, kun sen saavuttaa hyvien ystävien kanssa.

Ylösellä on kirjahyllyssään kolme mestaruutta – maukkain on ensimmäinen.

- 95 mestaruus on jäänyt mieleen, kun sillä porukalla sai sen kruunun – se oli todella hienoa. Kaikista voitoista nauttii, mutta sillä porukalla niistä nautti vielä enemmän. Se tunne kun menit kentälle – että olet tässä pelissä vahvoilla – oli mahtava. Ympärillä oli niin hienoja pelaajia, joihin voi aina luottaa. Siihen tilanteeseen kun pääsi, niin pelistäkin pystyi nauttimaan. Tuolla mestaruuskaudella 1995 saatiin hyvä itseluottamus ja sitä kautta lumipallo lähti pyörimään. Sitä oli vaikea pysäyttää ja positiivinen kierre ruokki itseään. Sellaista joukkuetta, joka pelaa hyvällä itseluottamuksella, on todella vaikea voittaa.

Ylönen voitti Hakassa 1995 mestaruuden jälkeen yhtä kautta vaille joka vuosi mitalin. Haka oli 1990-2000 luvuilla käytännössä aina mukana kärkikahinassa.

- Tuolloin Hakassa voittamisen kulttuuri kasvoi. Tuolle ajanjaksolle Hakassa oli monta pelaajaa jotka tiesi, että jos halutaan menestyä, niin mitä siihen vaaditaan. Hakaan oli helppo tulla uusienkin pelaajien ja heistä kasvoi kokeneempien kavereiden rinnalla uusia runkopelaajia. Hakaan oli aina helppo tulla ja päästä sisään. Menestymisen resepti tarttui uusillekin pelaajille. Hyviä pelaajia on Hakassa aina ollut, mutta hyvät pelaajat eivät aina takaa menestystä. Tarvitaan oikea joukkuekemia.

Ylönen on saanut pelata urallaan monen suuren pelaajan kanssa.

- Loistavia pelikavereita on ollut paljon. Itselle puolustajana tärkeä kanssapelaaja oli Ari Heikkinen. Hän oli oikea peruskallio Hakassa. Niiden vankkojen hartioiden takana meikäläisenkin oli hyvä kasvaa ja saada isompia roolia. Jari Kinnunen tuli Lahdesta Hakaan ja hän oli pelaajana ja ihmisenä aivan loistava. Sitten on sellaisia kavereita kuten Nyyssösen Kaitsu, jonka kanssa on tunnettu koko ikä ja sopivasti potkittu toisiamme eteenpäin. Valeri Popovits tietysti ja Hyökyvaaran Janne. Väisäsen Samia, Kangaskorven Juusoa ja Jokkea – listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään…

Ylönen nautti suuresti Hakan ja HJK:n välisestä kilpailusta 1990- ja 2000-luvuilla.

- HJK oli aina rakas kilpakumppani. Siellä oli sellaisia veijareita kuten Kottila, joilta tiesi saavansa saunasta puhelun, jos Klubi voitti mestaruuden. Ei siinä auttanut kuin nöyränä vastata. 2004 pääsi kuittaamaan, kun tultiin ohi mestareiksi ja kyllä se Kottilakin vastasi puhelimeensa, vaikka tiesi mistä puhelu tulee. Klubi oli aina se kilpakumppani jota vastaan väännettiin.

Ylönen pelasi vuosien 1999-2001 välissä Norjassa ja viisi vuotta myöhemmin Saksassa.

- Onnellinen olen ollut siitä, että olen päässyt myös ulkomailla menestyviin seuroihin. Norjassa Brannin kanssa voitettiin pronssia ja hopeaa. Viimeisenä kautena piti viimein ottaa silloin liigaa suvereenisti hallinneen Rosenborgin päänahka, mutta toisin kävi ja emme yltäneet edes mitaleille. Oli mukava pelata menestyvässä seurassa ja yleisömäärät oli meillä Norjan suurimpia. Saksassa taas noustiin 2. Bundesliigaan ja sekin oli hienoa. Koko pieni kaupunki – 30 000-40 000 ihmistä juhlivat kanssamme nousua ja peleissäkin kävi sellaista 15 000 katsojaa. Oli myös mielenkiintoista päästä tutustumaan saksalaiseen jalkapalloon, jota olen aina paljon seurannut.

Norjan ja Saksan matkoilta Ylönen oppi paljon. Hihoihin jäi paljon tietoa jota hän voi käyttää toimiessaan nykyisin myös valmennustehtävissä KuPS:n apuvalmentajana. ”Upi” on tyytyväinen suomalaiseen jalkapalloliigaan, mutta löytää toki kehittämisen kohteita.

- Ideoita on paljonkin. En lähtisi kutienkaan liigaa pienentämään. Enkä sano vain tätä siksi, että olen KuPS:ssa, vaan en ymmärrä sitä, että miten se parantaa liigan tasoa jos esimerkiksi Klubi ja TPS pelaavat viisi kertaa kaudessa vastakkain?

- On myös mielenkiintoista seurata mihin suuntaan liiga on kehittymässä. En halua nähdä sitä junnuliigana – kasvattajaliigana kyllä. Ei Veikkausliiga voi olla pelkästään nuorten pelaajien kasvupaikka, vaan se tarvitsee myös aikamiehiä - nuorten pitää oppia tiettyjä asioita vanhempien pelaajien kautta, sillä valmentajat eivät aina voi kaikkea opettaa. Siksi kaikki paluumuuttajat ketkä tulee takaisin ovat arvokkaita lisiä tähän sarjaan. Nuoret oppii niiltä paljon ja saavat tipsejä, joista on heidän urallaan vielä paljon hyötyä.

- Lisäksi haluaisin nähdä sellaisen muutoksen suomalaisessa jalkapallokulttuurissa, että otettaisiin mallia Ruotsista ja Norjasta, jossa katsojat ja kannattajat eivät odotakaan mitään valioliigan tasoista sarjaa ja kaikilta pelaajilta brassien pallotaiteilua, vaan ihmiset odottavat nimenomaan hyvää norjalaista ja hyvää ruotsalaista liigaa, joilla on oma tyylinsä ja omista joukkueista ollaan ylpeitä. Siellä lähtökohdat ja odotusarvot ovat jotenkin realistisemmat.

- Tärkeää on, että saataisiin edelleen kasvatettua nuoria kavereita Euroopan kentille, mutta saataisiin samalla myös Veikkausliiga paremmaksi ja paremmaksi jalkapallosarjaksi. Näen, että Palloliiton pitäisi satsata kotimaiseen liigaan enemmän. Sieltä pitäisi tulla enemmän pelimerkkejä seuroille. Valmentajille lisää koulutusmahdollisuuksia ynnä muuta sellaista, jolla saisimme oman sarjamme tasoa nostettua.

Harri Ylönen

s. 21.12.1971 Kuopio
puolustaja
Veikkausliigakaudet: 1991-96, 1998, 2002-04, 2006, 2008 (KuPS, Haka)
Veikkausliigadebyytti: 27.4.1991
Veikkausliigaottelut/-maalit: 275 / 18
Mitalit (kulta/hopea/pronssi): 3/1/2
3 valintaa Koplajoukkueeseen
A-maaottelut/-maalit: 45 / 1

 


  • Yhteistyössä: