10.1.2008 0:12:00

Legenda muistelee: Ensimmäinen mestaruus hyvin Koivistoisen mielessä

Maalivahti Tommi Koivistoinen on toinen kahdesta Legendoihin valitusta maalivahdista. Uransa aikana kaiken mahdollisen suomalaisessa seurajalkapalloilussa voittanut Koivistoinen muistelee kuitenkin edelleen lämmöllä ensimmäistä mestaruuttaan.

Koivistoinen yllättyi iloisesti saatuaan puhelinsoiton jossa hänelle ilmoitettiin, että hänestä tulee Veikkausliigan Legenda ensimmäisten joukossa. Hän pitää Legendojen lanseeraamista erinomaisena asiana koko lajin kannalta.
- Legendaksi nimittäminen oli hieno kunnianosoitus. Siinä ehti kuitenkin muutaman vuoden pelata. Valinta oli iloinen yllätys, Koivistoinen miettii.
- Näen Legendat tarpeellisena ja hyvänä asiana. Pidän hyvänä sitä, että vanhoja pelaajia pidetään mukana tavalla tai toisella ja heitä muistetaan. Entisiä pelaajia pitäisi saada nimenomaan enemmän touhuun mukaan ja valmentamaan tai johonkin toiseen rooliin. Se on tietyllä tavalla hyvä noste koko lajille, Koivistoinen jatkaa.

Koivistoisen lisäksi Legendojen joukkoon kuuluu ainoastaan yksi maalivahti – Jyrki Rovio. Hän on kuitenkin vakuuttunut, että tulevaisuuden Legendojen joukossa on lisää maalivahteja.
- Tämän päivän Veikkausliigasta varmasti nousee uusia maalivahtilegendoja. Sellaisia pitkän tien kulkijoita kuin Jani Viander ja Mikko Kaven ovat varmasti tulevaisuudessa tyrkyllä, mutta heillä on vielä aktiiviura kesken. Sitten kun he siirtyvät sivurajan toiselle puolelle, niin en usko että valinta menisi kauhean väärään jos kaksikko nostettaisiin Legendojen joukkoon.

HJK lähinnä sydäntä

Koivistoinen aloitti uransa pääsarjassa jo vuonna 1988, kun hän 18-vuotiaana pelasi ensimmäiset pelinsä Ilveksen paidassa. Ilveksestä matka jatkui Poriin jossa hän ensimmäistä kertaa sai maistaa menestyksen makeaa mettä. 1992 tuli pronssia Jazzin paidassa ja heti seuraavana vuonna Porissa juhlittiin mestaruutta. Uran toinen mestaruus tuli 1997, mutta Koivistoisen mielessä ensimmäinen kerta ei unohdu koskaan.
- Ensimmäinen mestaruus on varmasti mieleenpainuvin. Porissa oli silloin melkein 12 000 katsojaa. Se oli Suomen oloissa siihen aikaan sellainen ennen kokematon juttu. Hauska katsoa vanhoista valokuvista, kun koko viheriö oli täynnä katsojia ottelun päätyttyä. Turvatoimet eivät ehkä olleet sitä luokka mitä ne tänä päivänä ovat. Sellainen suuri kansanjuhla pelin jälkeen on jäänyt kokemuksena mieleen, Koivistoinen palaa ajassa taaksepäin.

Koivistoinen ehti uransa aikana pelata yhteensä kahdeksassa eri seurassa. Yksi seura on kuitenkin jäänyt mieleen ylitse muiden.
- Aika monessa seurassa olen pelannut, mutta HJK on jäänyt lähimmäksi sydäntä. Siellä koettiin ikimuistoisia hetkiä Mestarien liigan suhteen. Silloin tuli myös mestaruus, cupin voitto ja taistelimme putoamista vastaan. Silloin tapahtui paljon.

Loukkaantuminen pakotti lopettamaan

Kausi 2002 jäi lopulta Koivistoisen viimeiseksi. 32-vuotiaana hän oli vasta lähestymässä parasta peli-ikäänsä. Ikävä loukkaantuminen jätti Koivistoisen Veikkausliigassa pelattujen pelien määrän 276.
- Mieli teki pelata, mutta paikat eivät kestäneet. Takareisi operoitiin kahteen kertaan ja lääkäri nosti kädet pystyyn ja sanoi, ettei siitä saa ehjää kalua. Häntä oli sitten uskottava. Ura ei loppunut omasta tahdosta vaan loukkaantumiseen. Olisi tehnyt mieli pelata vielä ja jäi vähän sellainen fiilis, että ura loppui ennen aikojaan. Joku valmentaja ja katsoja voi tosin olla eri mieltä, naurahtaa Koivistoinen.

Uran jälkeen Koivistoinen jatkoi AC Allianssin toiminnanjohtajana. Nykyään hän on vaihtanut alaa, mutta edelleen hänet on mahdollista nähdä kentän laidalla.
- Jalkapallon parissa olen lähinnä enää kannustavana vanhempana ja katsomossa käyn katsomassa liigapelejä.

 


  • Yhteistyössä: